On tosiaan viimeinen  ja kolmas yövuoro kääntymässä loppusuoralle. Tää yö oli kyllä rauhallisin...onnex! Ja sitten onkin huimat kaksi vapaapäivää, heh. Viimeksi kun oli kaksi yövuoroa, oli vain yksi vapaapäivä sen jälkeen. Se hiukan väsyttää.

Nyt olen hyvin saanut nukutuksikin -->aamuisin, kun olen mennyt nukkumaan, olen lukenut Aku Ankkaa niinkuin unilukemiseksi....sitten olen herännyt kolmen aikaan kun herätysääni soi kännykässä, Aku Ankka on masun päällä ja lukuvalo on päällä. Olen siis nukahtanut ja nukkunut tosi hyvin!

Voinutkin olen paremmin, vaikka flunssaista yskää ollut jo pidemmän aikaa. Käytiin lasten kanssa eilen uimassa Ulpukassa ja uin tällä kertaa "vain" 1300m. Viimeksi, kun oltiin Petreliuksen uimahallissa, uin jopa 1900m ! Ja uintiajoistani on jo kauan aikaa... Tuntuu taas ihanalta uida itsensä väsyksiin. Kivaa on myös se, kun lapset ovat jo niin isoja, ettei tarvitse silmäkovana heitä vahdata ja hiuksista pintaan nostaa...osaavat jo uida hienosti; Laurakin ui eka kerralla 500m ja eilen 450m. Pojat uivat, jos riehumisiltaan ehtivät. Eilenkin Ulpukan vesiliukumäki ja ulkoallas houkutti enemmän.

 Petterillä on molemmilla kerroilla polvi jäänyt lukkoon uidessa, ei hyvä. Se polvi vaurioitui tuossa keväällä ja sitä on magneettikuvattu ja muuten tutkittu ja hutkittu      --> nyt jälkimmäisessä magneettikuvassa sitten näkivät lopulta (jonka minä jo aavistelin heti alkuunsa), että kierukka on revennyt....taas. Odotellaan tähystysleikkaukseen pääsyä.

Laurallakin on polvet reistailleet samalla tavalla kuin Petterillä. Ei ole voinut käydä baletissa eikä osallistua koululiikuntaan. Fysioterapiaa ja polvitukia vaan... ei voi pitää noita tukiakaan saatikka tehdä polvijumppaa, kun polvet sattuvat silloin niin kovin, ettei kävellä pysty. Hänellä tulee magneettikuva reilun viikon päästä ja sitten taas odotellaan ja odotellaan... on se jännä, kun on näin hidata tää diagnoosin saaminen... siinä nämä "pikku" potilaat jo itsekkin turhautuu, itkee ja murisee, kun eivät voi olla normaalisti.

Meidän nuorimmainen, Markus, on säästynyt onneksi polvivammoilta (KOP KOP). Hänen kanssaan oltiin torstaina päivystyksessä, kun hän oli tolppaa päin kävellyt niin kovin, että otsa oli ruhjeilla, nenä turvoksissa ja silmien alla pienet mustelmat. Olivat sokkoa leikkineet pihalla... Nenä kasvot röntgenkuvattiin eikä murtumia onneksi näkynyt.