Terveisiä vaan yövuorosta. Ensimmäinen yö menossa kahden yön pätkästä... hym, vain kaksi yötä. Viimeksi oli neljä. Ne menivät ihan kivasti, ja uskon että nämäkin tässä sujuvat.

Eilen juuri murisin ystävälleni P.S:lle kuinka mun mieli on maassa ja voisin vain nukkua. Arkeen tuli "ryppy, johon kompastuin"...niinkuin aina välillä varmaan meille kaikille tulee. Mutta jotenkin tämä "ryppy" tuntui valtavan isolta ja jotenkin kohdistuvat suoraan minuun eikä nyt ihan oikeutetusti, joten MUR-MUR-MURisen.

Vielä eilisen puolella kuulin sen kauan odotetut sanan "anteeksi" jota luulin ihan turhaan odottavani. Noh, olin sitten jotenkin vielä otsa maassa ja nenä mullassa, etten tajunnutkaan, että tuo sana melkein poisti pahan mieleni.

Joskus tuntuu, että pahoitamme mielemme ihan liian nopeasti ja varsin turhista asioista. Harvoin älyämme olla kiitollisia siitä mitä meillä on ja vaalia sitä. Itse jotenkin heräsin viime vuonna, kun sairastin paljon. Paljon turhaa jäi matkan varrelle. Joten anteeksi varsinkin P.S ja M.P kun en nurisematta kuunnellut onnen hetkiänne vaan murisin liiankin voimakkain sanoin pahaa mieltäni.

Itse tahtoisi kiittää terveydestäni, perheestäni, ystävistäni...moni asia on muuttunut paremmaksi työpaikan vaihdon jälkeen. Heh, vaikka mainoksessa vitsaillaan ettei se vaihtamalla parane.