Blogiystäväni, kaimani ...hyvää matkaa.

6.5.2010 luin sen blogista, että nukkui rauhallisesti pois. Nyt vasta, yhä pala kurkussa, voin osoittaa osanottoni ja toivoa läheisille jaksamista.

Olen aiemmin kirjoittanut runon, joka mielestäni sopii julkaista uudelleen blogi-ystäväni muistoksi. 

***

Hapuilen käsilläni, kuin pimeässä tietäni etsien. Vaikka silmäni ovat suljetut, tiedän, että olet läsnä. Kosketa minua taas rauhoittavasti silittäen. En jaksa hymyillä, en puhua, mutta haluaisin sinun tietävän, että minun on hyvä olla kun olet vierelläni. Pidä minua kädestä, vie pelkoni pois.

                                                      -Leena-

***